Kunsthaus ja koulua

Kunsthaus oli nähtävä tietenkin myös sisältä päin. Niinpä suuntasimme rohkein mielin kohti modernin taiteen museota. Tällä kertaa museossa ei juurikaan ollut näyttelyitä, sisäänpääsymaksu täytyi kuitenkin pulittaa. Koko ensimmäinen kerros oli varattu videotaiteelle, mikä tällä kertaa tarkoitti sitä, että kerroksesta oli valot pois ja kolmelta ruudulta välkkyi kirkasvalo kammottavan metelin säestyksellä. Itse museorakennus oli tämmöisessä valaistuksessa kuitenkin kovasti edukseen.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy toinen kerros olikin sitten kokonaan tyhjillään. Eikä sinne päässyt edes kävelemään. Sen sijaan kuvaaminen oli kerrankin esteetöntä seuraavan kerroksen parvelta. Museon sarvet näyttävät ehdottomasti paremmilta ulkoapäin. Muutoinkin sisäpuolelta rakennus on pienoinen pettymys "neulaa" lukuun ottamatta. Sieltä avautuu näet upeat maisemat kaupungin ylle. Alpitkin voi erottaa hyvällä ilmalla jossain kaukaisuudessa, mikäli oikein tihrustaa.

Sauli.

Riitta.

Valitettavasti minulla oli vielä muutama esitelmä ja luento jäljellä ennen lukukauden vaihtumista. Jouduin siis sulkeutumaan lumi- ja jäärakentamisen kiehtovaan maailmaan pariksi päiväksi sekä opiskelemaan maanjäristyksen kestävän rakennuksen perusominaisuuksia. Sauli tutustui tällä välin omatoimisesti kaupunkiin ja erityisesti sen lautapelikauppojen antiin.

Lähistöltä löytyi myös 70-luvun Grazilaisen arkkitehtuurin helmi. Ilmeisestikin kyseessä on jonkinmoinen itävaltalaisen arkkitehtuurin merkkiteos, koskapa se löytyi myöhemmin myös maan arkkitehtuurista kertovasta näyttelystä Wienistä. Huomatkaa vihreät terassit ja katot, jotka tosin talven tässä vaiheessa ovat ilman lehtiä.