Menin Saulia Wieniin vastaan, jotta kolmen viikon Itävallan ajasta ei menisi yhtään päivää hukkaan. Tämä maa kun sulkeutuu iltaisin ja avautuu aamuisin. Ruokakauppojen lisäksi kyseinen sääntö pätee myös julkiseen liikenteeseen. Wienistä ei siis kulkenut junia Graziin enää kello yhdeksän jälkeen. Kaupat sulkevat ovensa jo viimeistään seitsemältä.
Jääkylmästä ja hyytävän tuulisesta Wienistä Graziin selvittyämme lähdin näyttämään Saulille paikalliset nähtävyydet. Keskeisimmät kaupungin sympolit iltavalaistuksessa.
Jääkylmästä ja hyytävän tuulisesta Wienistä Graziin selvittyämme lähdin näyttämään Saulille paikalliset nähtävyydet. Keskeisimmät kaupungin sympolit iltavalaistuksessa.
Arkkitehtejä kun olemme, aloitimme tietenkin Kunsthaussista.
Seuraavana vuorossa oli Mur-Insel. Grazin yö on neonsininen.
Mur-Inseliltä matka jatkui kohti Schlossbergin portaita. Ylös matka siis. Huomatkaa paikallinen valaistussuunnittelu. Todellisuudessa tilanne on vieläkin karumpi. Ja tilanne sen kuin pahenee rappuja ylös kavutessa.
Pääsihän se Saulikin lopulta kuvaan.
Kuvassa Grazin suurin symboli Uhrturm, joka seisoo Linnavuoren päällä. Torni on iltaisin niin kirkkaasti valaistu, ettei sen juurella näe nenäänsä pidemmälle. Tämä on jokseenkin kiusallista, sillä vuorelle illalla kivuttuaan toivoisi näkevänsä maisemat ilman aurinkolaseja.
Vuoren rinteet ovat täynnä kapeita polkuja, joilta avautuu toinen toistaan hienompia näkymiä. Luonnon rauhaa häiritsee ainoastaan turistien, lenkkeilijöiden, nuorisojoukkioiden, eläkeläisten ja koiran tahi kullan ulkoiluttajien laumat. Yksinäistä Schlossbergillä ei siis ole koskaan.
Romantillinen suihkulähde kuunvalossa keinovalolla kirkaasti valaistuna.
Linnavuoren läpi kulkee tunneli. Tunnelista erkanevat luolastot toimivat hätätilanteessa väestönsuojina. Normaaliaikana luolasta löytyy mm. disco.
Kotimatkalla pysähdyimme vielä kuvaamaan kuutamon innoittamana vanhaa kaupunkia, vaikka olimme jo lähes läpi jäätyneitä. Yöllä Grazissakin oli kylmä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti