Itävallassa kun ollaan niin olihan sitä pakko käydä kerran Alpeilla laskemassa. Suuntasimme Saulin kanssa siis kohti Schladmingia ja neljän vuoren laskettelukompleksia. Rinteitä ja hissejä riitti enemmän kuin tarpeeksi, emmekä yhden päivän aikana ehtineet käydä kuin kahdella huipulla.
Maisemien ihailu- ja jalkojen lepuutustauko. Laaksossa ei liiemmin lunta ollut. Huipulla sitten sitäkin enemmän.
Jyhkeitä ovat vuoret.
Jotkut olivat tulleet alas naapurivuoren rinnettä jättäen kiemurujäljet.
Siellä korkeimmalla huipulla kelpasi hymyillä. Nyt pitäisi enää päästä takaisin alas ennen pimeää.
Aurinko alkoi laskea ja jäljellä oli vielä 500 metriä alamäkeä. Näin isoissa paikoissa tuleepi varata alastulolle aikaa runsaasti. Alas kun ei ikinä pääse sitä suorinta reittiä.
Yhden junan aiottua myöhemmin saavuimme lopulta Graziin. Ehdimme siis vielä Izaskunin läksiäisiin. Reilusti myöhässä ja väsyneinä, mutta kuitenkin.
Maisemien ihailu- ja jalkojen lepuutustauko. Laaksossa ei liiemmin lunta ollut. Huipulla sitten sitäkin enemmän.
Jyhkeitä ovat vuoret.
Jotkut olivat tulleet alas naapurivuoren rinnettä jättäen kiemurujäljet.
Siellä korkeimmalla huipulla kelpasi hymyillä. Nyt pitäisi enää päästä takaisin alas ennen pimeää.
Aurinko alkoi laskea ja jäljellä oli vielä 500 metriä alamäkeä. Näin isoissa paikoissa tuleepi varata alastulolle aikaa runsaasti. Alas kun ei ikinä pääse sitä suorinta reittiä.
Yhden junan aiottua myöhemmin saavuimme lopulta Graziin. Ehdimme siis vielä Izaskunin läksiäisiin. Reilusti myöhässä ja väsyneinä, mutta kuitenkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti