Graz päivänvalossa

Parin lepopäivän jälkeen jaksoimme katsella viimeiset Grazin nähtävyydet Saulin kanssa. Ennen varsinaisia nähtävyyksiä pysähdyimme kuitenkin kuvaamaan naapurissa olevan kemianlaitoksen. Malliesimerkki grazilaisesta arkkitehtuurista. Täällä vaikutti aikanaan ja osin yhä edelleen Grazilaiseksi liikkeeksi kutsuttu arkkitehtuurin suuntaus. Erityisesti muutamat osaston proffat saivat rakentaa moniulotteisia rakennuksiaan sinne sun tänne lähiympäristöön. Näiden rakennuksien kohdalla ei voida enää käyttää edes sanontaa "muotoa muodon vuoksi". Yllättävän usein vino seinä on aiheuttanut luentosalin keskelle komean pylväsrivistön, jonka vuoksi taululle näkevät vain puolet kuulijoista tai auditorion katto laskeutuu yläparven katselijoiden eteen. Myös liikuntaesteiset on useinmiten otettu huomioon kiinnittämällä helppokulkuiseen oveen pyörätuolin kuva. Valitettavasti vain suurin osa noista ovista on lukossa (varaston sisäänkäynti), tai portaikon ylä-tai alapäässä. Toimivuus on siis sekä pienissä että isoissa yksityiskohdissa otettu aina ensisijaisesti huomioon. Opimmepahan täällä ainakin arvostamaan yksinkertaisuutta. Mutta tässä siis eräs malliesimerkki grazilaisesta arkkitehtuurista.

Olen kehittänyt teorian tyylisuuntauksen kantavasta suunnittelustrategiasta:

Yksi suuri Herra Professori piirtää nopean skissin, jonka jälkeen kutsuu koolle kurssilaisensa eli noin 50 2.-3. -kurssilaista. Tämän jälkeen hän antaa jokaiselle tehtäväksi suunnitella yhden detaljin tulevaa mestariateosta varten. Nämä detaljit sitten ripotellaan sattumanvaraisesti ympäri suunnitelmaan ja katsotaan mitä lopputulokseksi saadaan. Muutama detskuesimerkki kemianlaitoksesta.

1. Katto-/kukkaikkuna.

2. Porrastettu nurkkaikkuna systeemi.

3. Miksi tuota sitten ikinä haluaa kutsua.

3. Tyylitelty pilari valaisinupotuksin.

Ja vielä pientä yleiskuvaa...

Seuraavaksi piti toki ikuistaa Saulin suosikki lelukauppa tässä kaupungissa.

Lopulta pääsimme päivän pääkohteeseen eli Landeszeughausiin. Noin 1500-luvulla rakennettu asevarasto toimii tänä päivänä museona, jossa säilytetään maailman suurinta keskiaikaisten aseiden kokoelmaa. Noin 30000 kappaleesta miekkoja, sapeleita, kilpiä, kypäriä, haarniskoja, keihäitä, piikkipalleroita, kiväärejä, pistooleja, kanuunoita ynnä muita rauta-aseita koostuva näyttely oli yllättävän mielenkiintoinen. Saimme nimittäin oman oppaan, joka kertoi hyvin selkeästi ja ymmärrettävästi asioita aseista, joita en ymmärtänyt, mutta jotka Sauli ymmärsi, vaikkei ymmärtänytkään saksaa. Sovituskypärän kanssa sai ottaa yhden kuvan.




Museon jälkeen päätimme käydä vielä kävelemässä Schlossbergillä valoisaan aikaan. Ensimmäiset pensaat olivat alkaneet kukkia etelärinteellä.