Grazissa

Vielä olivat vuorossa Grazin nähtävyydet. Linnan kaksoiskiertyvät portaat, jotka eivät nykyisellään johda kuin lukituille oville.

Schlossbergillä kohtasimme kevään ensimmäisiä kukkasia.

Turistikuva kellotornin juurelta. Olimme jälleen kirkontornien yläpuolella.

Linnan muuria.

Näyttämö eli kesäteatteri.

Maisema Grazin yli. Taustalla häämöttävät Alpit. Auringossa ei tarvinnut enää takkia.

Varjossa saattoi sen sijaan palella.

Äiti ja iskä Alpeilla

Itävallassa kun ollaan niin onhan ne Alpit nähtävä! Grazissa vuoria ei liiemmin ole, jote lähdimme kohti Schladmingia, joka on kohtuullisen junamatkan päässä kohtuullisilla maisemilla. Jo junamatkalla pääsimme nauttimaan näkymistä.

Äiti nousi kärrihissillä ylös huipulle ja kuvasi maisemia. Iskän kanssa tutustuimme sillä välin kaupunkiin. Löysimme markkinoiden lisäksi mm. raatihuoneen, joka oli aiemmin toiminut jonkun saksalaisen prinssin metsästysmajana.

Äiti poseeraa huipulla.

Näkymiä Gondolbahnasta.

Kävelimme vielä hieman vuorta ylös. Näitä teitä ei tekisi mieli autolla ajella. Totesimme lopulta olevamme kirkontornien yläpuolelle. Sitten olikin jo aika kääntyä takaisin ja poiketa vielä ennen junamatkaa Apfelstrudeleilla ja kahvilla.

Kotona kohtasimme avaruusnaisen.

äiti ja iskä wienissä

Aamulla varhain saatoin Saulin lentokenttäbussille. Niin se kului nopsaan tuokin kolme viikkoa.
Jatkoimme Wieniin tutustumista äitin ja iskän kanssa. Ensimmäiseksi menimme Schloss Schönnbruniin eli keisarilliseen palatsiin. Kuten kuvasta näkyy, aurinko paistoi, mutta toppavaatteet olisivat olleet poikaa tuossa viimassa.

Linnan puistossa saattoi tuntea itsensä piskuiseksi.

Kunpa tuulisi vähän vähemmän...

Lopulta löysimme Palmhausille ja aurinkokin kurkisti hetken aikaa pilvien takaa.

Puistossa kasvoi suomessa harvinaisia valiomuotoisia puita. Kaunista eikö totta?

Palmhaus.


Sisällä kohtasimme 150-vuotiaita atsaleioita. Olivat ilmeisesti selvinneet sodista voittajina.




Kierreportaita pääsi ylös orkkideaterasseille.

Äiti ja iskä.

Palmu.

Japanin kamelian kukkia.

Keskustassa kävimme pikaisesti tarkastamassa hevospatsaiden ympäröimät hallintorakennukset.

Oikeitakin hevosia lähistöllä köpötteli.

Wieniin

Wienin Südbahnhofilla matkalaiset vastaan ottaa isoveljen valvova silmä. Meillekin räpytteli tuo möllöttelijä enemmän tahi vähemmän viekoittelevasti.

Jätettyämme tavaramme hostellille suuntasimme kohti raatihuonetta. Emme olleet varmoja, että missä päin rakennusta määränpäämme sijaitsi, mutta ovelasti lapsijoukkoja seuraten löysimme oikean rappukäytävän.

Punainen matto johdatti pienet kulkijat ylöspäin...

Varsinaiset paraatiportaat nämä, ylös johti kolme eri reittiä.

Lopulta saavuimme määränpäähämme, joka oli Kinder Ferienspiel elikkäs lasten lautapelipäivät. Kymmeniä tahi satoja lapsia ja aikuisia pelaamassa lautapelejä raatihuoneen juhlasalissa. Suomessakin voitaisiin ottaa oppia näistä nuorisotyön puitteista. Kerhot kellareista juhlasaleihin! Tapahtumassa järjestettiin myös lautapelikirppis, josta yllättäen tarttui mukaan yksi jos toinenkin aarre.

Pelien tuoksinnasta siirryimme jälleen arkkitehtuurin pariin. Vuorossa kultainen ruusukaali. Secession.

Seuraava päivä olikin sitten pyhitetty Hundertwasserille. Ensimmäisenä vuorossa lämpövoimala. Jotenkin tähän rakennukseen Hundertwasserin tyyli sopi kerrassaan mainiosti. Kultaisena kupolina kultaisten kupolien joukossa.


Voimalan vieressä oli rakenteilla uusia asuintaloja. Zaha Hadidin käsialaa nämä. Kokonaisuus vaikutti varsin viehättävältä koleasta säästä huolimatta. Asunnot kohosivat vanhan rautatiesillan ylle.

Lämpimästä ratikasta oli valitettavasti noustava ulos, koskapa halusimme nähdä vielä lisää Hundertwassereita. Ensimmäisenä vuorossa oli tämä asuinkerrostalo, Hundertwasserhaus.


Seuraavana asuintaloa vastapäätä oleva Hundertwasser Village eli rihkama- ja matkamuistomyymälä. Siellä oli lämmin, sekä Toilets of the Modern Art, jonka seinille oli ripustettu nykytaidetta.


Päivän viimeisenä Hundertwasserina kävimme katsomassa Hundertwassermuseon.


Itävallan ratikoissa osa penkeistä on varattu ensisijaisesti tietyille väestöryhmille. Tämä merkki kertoo varauksesta. Wienissä onnistuimme bongaamaan myös tasa-arvomerkkejä, joissa istui mummo, estynyt nainen ja isä lapsen kanssa. Raskaana olevaa miestä emme onnistuneet merkeistä löytämään.


Iltapäivällä saapuivat äiti ja isä Lassiesta Wieniin asti. Kävimme ensi töiksemme esittelemässä heille paikallista nuoriso- ja vapaa-ajantoimintaa. Raatihuoneen eteen oli puistoon jäädytetty luistelukenttä, joka luikerteli puiden ja kävelypolkujen välissä.


Iltasella äiti johdatti meidät vielä Johans Domille. Kirkko oli niin suuri, ettei mahtunut kerralla kuvaan. Tässä vaiheessa olimme taas niin jäässä, että päätimme suunnistaa kohti majapaikkaa.