Kunsthaus ja koulua

Kunsthaus oli nähtävä tietenkin myös sisältä päin. Niinpä suuntasimme rohkein mielin kohti modernin taiteen museota. Tällä kertaa museossa ei juurikaan ollut näyttelyitä, sisäänpääsymaksu täytyi kuitenkin pulittaa. Koko ensimmäinen kerros oli varattu videotaiteelle, mikä tällä kertaa tarkoitti sitä, että kerroksesta oli valot pois ja kolmelta ruudulta välkkyi kirkasvalo kammottavan metelin säestyksellä. Itse museorakennus oli tämmöisessä valaistuksessa kuitenkin kovasti edukseen.

Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy toinen kerros olikin sitten kokonaan tyhjillään. Eikä sinne päässyt edes kävelemään. Sen sijaan kuvaaminen oli kerrankin esteetöntä seuraavan kerroksen parvelta. Museon sarvet näyttävät ehdottomasti paremmilta ulkoapäin. Muutoinkin sisäpuolelta rakennus on pienoinen pettymys "neulaa" lukuun ottamatta. Sieltä avautuu näet upeat maisemat kaupungin ylle. Alpitkin voi erottaa hyvällä ilmalla jossain kaukaisuudessa, mikäli oikein tihrustaa.

Sauli.

Riitta.

Valitettavasti minulla oli vielä muutama esitelmä ja luento jäljellä ennen lukukauden vaihtumista. Jouduin siis sulkeutumaan lumi- ja jäärakentamisen kiehtovaan maailmaan pariksi päiväksi sekä opiskelemaan maanjäristyksen kestävän rakennuksen perusominaisuuksia. Sauli tutustui tällä välin omatoimisesti kaupunkiin ja erityisesti sen lautapelikauppojen antiin.

Lähistöltä löytyi myös 70-luvun Grazilaisen arkkitehtuurin helmi. Ilmeisestikin kyseessä on jonkinmoinen itävaltalaisen arkkitehtuurin merkkiteos, koskapa se löytyi myöhemmin myös maan arkkitehtuurista kertovasta näyttelystä Wienistä. Huomatkaa vihreät terassit ja katot, jotka tosin talven tässä vaiheessa ovat ilman lehtiä.

Doppelwendeltreppen

Aloitimme Saulin kanssa päivän nähtävyyskierroksen Landhaushofilta.

Tuomiokirkon (Dom) pihalta löytyi oransseja marjoja. (Se kirkko, jonka sisällä oli paljon kultaa ja kimallusta ja josta ei juuri nyt tullut kuvaa.)


Kirkon ja Mausoleumin välissä oli suurilyhty. Ei toiminut tämä lyhty enää öljyllä, vaan energiansäästölampuilla.


Burg eli linna, jonka pihalla on torni. Mikäli joku tietää, niin kertokoon minulle, että mitä eroa on Burg-linnalla ja Schloss-linnalla. Jonkinmoisiin johtopäätöksiin olen jo tullut, mutta varmuutta en ole asialle saannut.

Tornin sisällä on harvinaiset portaat, jotka joku taituri on kivestä rakentanut 1499. Nimeltään raput ovat Doppelwendeltreppe elikkäs kaiksoiskiertyvät portaat.


Vaikuttavat ja vaikeasti kuvattavat ovat nuo portaat. Sauli onnistui haastavassa tehtävässä kuitenkin varsin hyvin tarkan ohjeistuksen ansiosta.


Tornista aukesi näkymä linnan katolle. Veikeitä savupiippuja ja ulakkoikkunoita, kuten Grazin vanhoilla katoilla yleensäkin.

Tornin huipulla voi maisemien lisäksi tutustua rikkaaseen muistokirjoitteluun, joka tiivistyi ilman ohetessa.

Maisema ikkuna auki.

Ja kiinni. Vanhat ja kauniit olivat nuo lasit.

Lopuksi tutustuimme vielä Grazin moderniin arkkitehtuuriin. Tässä arkkitehtiosaston pääkorttelin uusin lisäkehärveli. Tästäkin Grazilaisesta kohteesta voidaan olla montaa mieltä.


Päärakennuksen valopihalle rakennettu uusi auditoriokompleksi sinisine valoineen. Grazin yö on neonsininen...

Sauli tuli käymään!

Menin Saulia Wieniin vastaan, jotta kolmen viikon Itävallan ajasta ei menisi yhtään päivää hukkaan. Tämä maa kun sulkeutuu iltaisin ja avautuu aamuisin. Ruokakauppojen lisäksi kyseinen sääntö pätee myös julkiseen liikenteeseen. Wienistä ei siis kulkenut junia Graziin enää kello yhdeksän jälkeen. Kaupat sulkevat ovensa jo viimeistään seitsemältä.

Jääkylmästä ja hyytävän tuulisesta Wienistä Graziin selvittyämme lähdin näyttämään Saulille paikalliset nähtävyydet. Keskeisimmät kaupungin sympolit iltavalaistuksessa.

Arkkitehtejä kun olemme, aloitimme tietenkin Kunsthaussista.

Seuraavana vuorossa oli Mur-Insel. Grazin yö on neonsininen.

Mur-Inseliltä matka jatkui kohti Schlossbergin portaita. Ylös matka siis. Huomatkaa paikallinen valaistussuunnittelu. Todellisuudessa tilanne on vieläkin karumpi. Ja tilanne sen kuin pahenee rappuja ylös kavutessa.

Pääsihän se Saulikin lopulta kuvaan.

Kuvassa Grazin suurin symboli Uhrturm, joka seisoo Linnavuoren päällä. Torni on iltaisin niin kirkkaasti valaistu, ettei sen juurella näe nenäänsä pidemmälle. Tämä on jokseenkin kiusallista, sillä vuorelle illalla kivuttuaan toivoisi näkevänsä maisemat ilman aurinkolaseja.

Vuoren rinteet ovat täynnä kapeita polkuja, joilta avautuu toinen toistaan hienompia näkymiä. Luonnon rauhaa häiritsee ainoastaan turistien, lenkkeilijöiden, nuorisojoukkioiden, eläkeläisten ja koiran tahi kullan ulkoiluttajien laumat. Yksinäistä Schlossbergillä ei siis ole koskaan.

Romantillinen suihkulähde kuunvalossa keinovalolla kirkaasti valaistuna.

Linnavuoren läpi kulkee tunneli. Tunnelista erkanevat luolastot toimivat hätätilanteessa väestönsuojina. Normaaliaikana luolasta löytyy mm. disco.

Kotimatkalla pysähdyimme vielä kuvaamaan kuutamon innoittamana vanhaa kaupunkia, vaikka olimme jo lähes läpi jäätyneitä. Yöllä Grazissakin oli kylmä.

Arbeiten mit Stahl

Eräs hausikimmista kursseista oli Arbeiten mit Stahl. Eli työskennellään raudan kimpussa. Ensimmäiset päivät opettelimme hitsauksen alkeita. Kolme viimeistä päivää teimme itse suunnittelemaamme kalustetta. Lopputuloksena saimme kokoelman enemmän tai vähemmän raskaita huonekaluja. Tässäpä kuvia viikon koetuksesta.





Professori Heusgen. Kurssin aikanahan ei sitten ollut luvallista polttaa eikä etenkään juoda. Onneksi säännöt eivät ilmeisesti koskeneet opetushenkilökuntaa.

Lauantaina pajamestari grillasi meille makkarat lounaaksi. Ja hyväähän se oli.

Valmis yöpöytä. Toimii myös valopöytänä, tuolina tai osissa.

Italialaiset ystäväni olivat kutsuneet espanjalaiset pojat illalliselle. Arvatkaapa mitä herkkua mestarikokkien pannusta valmistui?

Italialaisten kanssa asuneet arvasivat oikein. Muille tiedoksi: Pastaa pastan ja tomaattikastikkeen kanssa. Perusruokahan on pastaa ja tomaattikastiketta. Juhlan kunniaksi oli siis kahta erilaista pastaa. Italialaisten mielikuvitus ruoan suhteen kun on rajaton.

Suklaata ja saunomista

Tammikuu on täällä kulunut kouluhommien kanssa puurtaessa. Yksi piristysmatka oli 11.1., kun paikallinen erasmus-osasto järjesti reissun Zotterin reilunkaupan luomusuklaata valmistavalle suklaatehtaalle ja kylpylään. Suklaatehtaalla saimme opastetunkierroksen aikana maistella niin monta erilaista suklaalaatua, että viikon ajan tuon reissun jälkeen pelkkä suklaan ajattelu sai voimaan pahoin. Sain vihdoin kuvamateriaalia reissusta, mistä kiitos kuvassa poseraavalle Dianelle.


Parasta maisteltavaa tehtaalla oli suklaalähteistä pulppuava sula suklaamassa, jota sai annostelijasta lusikkaansa. Lajeja oli kymmenen erilaista, parhaiten mulle maistuivat alle 70% kaakaovoita sisältävät maistiaiset.

Sulan suklaan lisäksi lusikkaan tarttui mm. suklaapaloja, -purua, suklaakuorutettuja suklaan mausteita ja valmista suklaata. Maut, joita en suosittele: 1. siitake!!! 2. curry, 3. kinkku ja 4. vihreätee. Kuvassa vasemmalta oikealle minä, Robert, Simon, Matias ja Jana.


Suklaabaari vaijerin varassa kiertävine suklaa kärreineen.

Suklaatehtaalta matka jatkui kohti kylpylää, jossa pääsimme nauttimaan lämpymistä altaista ja saunoista. Kylpylä saunoineen oli monelle vaihtarille pienoinen järkytys. Saunaanhan mentiin ilman uimapukua, joka jo sinänsä sai aikaan kauhistuneita ilmeitä ja mikä vielä järkyttävämpää, Itävallan kylpylöissä saunat ovat sekasaunoja. Saunavaihtoehtoja kyseisestä laitoksesta löytyi runsaasti. Joukossa mm. 50 asteinen "Sauna Tampere" ja 80 asteinen "Sauna Helsinki". Sauna Helsingissä tuli jo suomalaisellekin hiki. Kovin suomalainen tuo saunomiskokemus ei kuitenkaan ollut. 1. Löylyä ei saa heittää! Tätä toimitusta varten on oma saunamestari. Saunamestari saapuu kerran puolessa tunnissa suorittamaan saunarituaalin. Tähän kuuluu ensinnäkin saunan tuuletus, jonka jälkeen alkaa löylyjen heitto. Tai siis mestari liruttaa varovasti vettä kiukaalle, jonka jälkeen ottaa kylpypyyhkeen ja alkaa leuhutella sillä löylyjä ihmisten kasvoille. Ja saunastahan ei saa poistua eikä sinne saa tulla tämän noin 5-10 minuuttia kestävän toimituksen aikana. Seuraavan puolen tunnin aikana sitten taas odotellaan mestaria, mikäli lisälöylyjä mielii. Ja sitten se toinen syy: Ihmiset pakkautuu sinne saunaa kylkikylkeen ja istuu toisten varpaille alalauteilla. Olo on tosiaan kuin sardiinipurkissa. Mutta olipahan kuitenkin mahdollisuus saunoa.

Uusi Vuosi 2008

Vuosi vaihtui täälläkin raskaan matkan Suomesta Graziin jälkeisenä päivänä. Niinpä päivä kuluikin varsin nopsaan asioita järjestellessä ja ruokavarastoja täydentäessä. Huomion arvoista lienee se, että kaupat sulkivat juhlapäivän kunniaksi lauantaitakin aiemmin. Lidlin ovelta jouduimme kääntymään takaisin, mutta onneksi Billa sentään palveli kolmeen asti, joten en jäänyt täysin Suomesta tuodun ruisleivän varaan.

Illastimme alakerrassa Itazkun ja Thäis'n luona. Tarjoiluun kuului mm. espanjalaisittain valmistettua lohta ja perunaa yllätysmuodossa. Huomatkaa kuvassa Tyttöjen takana näkyvät Thäis'n verhot. Jokaista asuntolamme huonetta koristavat nykyisin nuo kaunistakin kauniimmin mintunvihreiden seinien ja kirkkaan sinivihreä ruudullisten lakanoiden kanssa sointuvat kangaskappaleet. Eipähän kukaan ainakaan varasta lähteissään lakanoita eikä verhoja.


Illalliselta jatkoimme yläkerran unkarilais-jenkkiläisvoittoisten juhlien kautta kaupungille, jossa otimme uuden vuoden vastaan espanjalaisen perinteen mukaan kaksitoista viinirypälettä hotkien. 12 rypälettä=12 sekunttia. Ja sitten sai toivoa nauttia rypäleitä juoksevammassa muodossa.

Thäis ja Itaskun.

Inez.

Minä.

Ilotulitusten loputtua oli aika suunnata väkimassan läpi kohti keskustaa, jossa päädyimme nauttimaan julkisesta musiikkitarjonnasta Hauptplatzilla. Vipattipa tanssijalkaa tahi ei, niin tanssitava oli, sillä liikunta piti pakkasen mukavasti loitolla. Paikallisesta uudesta vuodesta vielä sen verran, että ulkona oli jos jonkinmoista elävää musiikkitarjontaa ja tiskijukkaa, mikä oli varsin positiivista. Myös ihmisiä riitti näitä soitantoja kuulemaan kylmyydestä huolimatta.
Tässä vielä loppuillasta espanjalais-ranskalaispainotteinen joukkiomme yhdellä suomalais- ja yhdellä saksalaisvahvistuksella täydennettynä.