Kävimme tänään oopperassa espanjalaisen Izaskun, irlantilaisen Dervlan ja skotti Dianan kanssa. Oli niin mahtava kokemus, että piti heti kirjoittaa. Kuvassa minä ja Diana. Ooppera Madame Butterfly oli varsin korvia hivelevä kokemus, mutta ensi-illasta huolimatta suurin ihmetyksen aihe oli tietenkin komea Ooppera-talo. Lisäksi neljännellä yläparvella eturivissä istuminen oli aluksi viedä huomion kokonaan pois musiikista, sillä sen verran päätä huimasi noissa korkeuksissa ja noilla kaidekorkeuksilla. Onneksi ihmeteltävää riitti niin runsaasti, ettei korkeutta ehtinyt kovin kauaa murehtia.

Mikäli olisi alkanut Butterflyn soolo kyllästyttämään liika olisi voinut kotoisten pallojen sijasta laskea vaikkapa koristefiguurejen varpaita tai kullattuja lehtiä...

Orkesteri lähtökuopissaan...

Tein tässä eräänä iltana muuten lättyjä. Söimme niitä sitten yhdessä kämppikseni Erikan kanssa. Hillolla ja jätskillä...

.. tai italialaiseen makuun sopi kuulemma paremmin letun väliin salami ja brie. Nam?!
2 kommenttia:
Hulluja nuo roomalaiset!
Tuohan voisi jopa maistua hyvälle... Pitäis ehkä joku päivä kokeilla!
Lähetä kommentti