Vietin elämäni ensimmäistä kiitospäivää. Opiskelija-asuntolamme jenkki-edustus järjesti kiitospäivällisen kellarin TV-Raumiin, jossa ei nimestä huolimatta ole televisiota. Huone toimii varattaessa asuntolan virallisena juhlahuoneistona, josta pöytien ja tuolien lisäksi löytyy keittiö, jonka varustus koostuu hurjasta määrästä tyhjiä kaappeja ja tiskialtaasta. Ei siis kokkausmahdollisuutta. Pojot arkkitehdille.
Amerikkalaisvarustuksemme ahkeroivat uutterasti koko viikonlopun ja loihtivat meille keittiöidemme puutteellisuudesta huolimatta perinteisen kiitospäivällisen kalkkunoineen kaikkineen. Meidän mikro-grilli-uuneihin kalkkunat eivät kuitenkaan mahtuneet, mutta jotenkin kokkimme olivat onnistuneet vuokraamaan erään ravintolan uunin, jossa sitten oli ruokaa paistettu.
Maittavaa oli. Omenapiiraat toivat mieleen Mummo-Ankan. Pettymyksekseni täytyi todeta, että Hansun lempipiiraat, eivät vedä vertoja suomalaiselle versiolle. Hyvältä ne silti maistuivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti