Illalla tapasin Thaïsin ja Dianen jotka olivat käynneet järjestämässä majapaikan coach-surfereita majoittavien Carolinen ja Ashleyn luota. Seuraamme liittyi myös Eurooppaa kolme kuukautta yksin kiertänyt Kelsi. Hän majoittui myöskin samaisessa asunnossa. Koskapa myöhästyimme oopperasta, päätimme lähteä huvipuistoon.
Sisäänpääsy oli ilmainen, mutta sen jälkeen kaikki maksoikin hurjasti. Totesimme, että meillä on varaa vain yhteen 5€ ajoon, joka oli siis siitä halvimmasta päästä. Olisimme halunneet käydä myös euroopan vanhimmassa maailmanpyörässä, mutta 9€ kierroshinta sai opiskelijat kiristämään kukkaron nyörejään.
Jonoja ei sitten yllättäen ollut minnekään, ja laitteet pyörivät tyhjillään jos pyörivät. Surullista. Täytyy myöntää, että houkutus oli hirmuinen mennä benjiponnahduskieputustuoliin tai mikä se sitten ikinä olikaan. Näimme sen käytössä illan aikana vain kerran. Taisi vajaa käyttö johtua vaivaisesta 15€ kertamaksusta.
Korkeuksiin kohoava karuselli. Sisälsi noin 20 paikkaa, joista kolme käytössä, 5€.
Suurin ruuhka oli tällä aukiolla.
Ruuhka johtui kenties tämän ilmaiseksi ihasteltavan herran viehätysvoimasta.
Koko illan tyhjillään ollut 3,5€ kummitustalo. Taustalla maailmanpyörä.
Vitkutin neljälle hengelle. Tarvi toimiakseen nuo neljä henkeä, joten ei tämäkään laite toiminut montaa kertaa illan aikana.
Jättiläissalamakeinu. Tähän lopulta tuhlasimme vitoset.
---------------------------------------------------------
Seuraavana aamuna kohti Bratislavaa. Eiköhän yksi porukasta huomaa junassa unohtaneensa passinsa Graziin. Onneksi Eu:n sisällä ei nykyään kovin usein kysytä passia. Eli pääsimme kaikki perille ja vielä iltasella takaisinkin.
Kohti vanhaa kaupunkia.
Varokaa viemärimiestä!
Tämä tummapukuinen hahmo keskittyi hartaasti kuvaamaan kadun vilskettä. Paparazzi kenties.
Ruoka oli maukasta ja hinta-laatu -suhde kohdallaan. Tosin Diane ei taaskaan muka löytänyt noin sadasta maukkaasta vaihtoehdosta mieleistään. Kuinka joku voi olla noin kranttu! Onneksi wienerschnitseli menee sillä aina alas, ja sitä löytyi tästä Itävallan rajanaapurista.
Ja sitten kohti Bratislavan linnaa!
Matkalla bongasimme sillan, jonka torni oli ikuistettava.
Samoin kuin sillan alus.
Linnavuorelta oli jälleen komeat näkymät kaupungin yli. Seuralaiseni tosin olivat pettyneitä maiseman yksitoikkoisuuteen. Ei yhtään korkeuseroja! No missä me sitten seisotaan, ellei korkeuserolla???
Kun päänsä käänsi, näkyi taivaanrannassa lisää korkeuseroja. Eihän nämä vuoria ole, mutta ei tämä nyt ihan tasaiseltakaan näytä.
Tuulimyllyt jauhoivat energiaa horisontissa.
Itse linna mahtui melkein kuvaan.
Illan edetessä olikin sitten aika suunnata kohti kotia, jottei myöhästytä viimeisestä Grazin junasta. Piti taas muistaa, että olemme maassa, joka menee kiinni aikaisin. Bratislava sulkeutui ilmeisesti kuitenkin jopa Grazia aiemmin. Lauantaisin kaikki kaupat sulikivat ovensa jo klo 12:00! Kyseessähän on Slovakian pääkaupunki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti