Sveitsi-Mattwil-Familie Huber

Lauantai-iltana saavuin Mattwiliin. Kaikki oli edelleen lähes ennallaan. Sain saman huoneen, jossa olin yöpynyt jo useasti aiemminkin. Lapset sen sijaan olivat kasvaneet hirmuisesti! Puutarha oli juuri myllätty täysin uusiksi ja perheen Lulu-koira oli kuollut.



Sunnuntaina maittavan parsa-aterian jälkeen lähdimme katsomaan lauttakisaa. Tilan renki osallistui joukkuineen kyseiseen kilpalaskuun, joten toiveissa oli bongata hänet jostain joen varrelta. Sää oli mitä parhain ja aurinkoisin, joten rannalla oli varsin mukavaista istuskella. Hiukan tosin suomalaisena harmitti uimavarusteiden uupuminen.

Ensimmäinen laineilla lipuva lautta otti kantaa sääskien mukana leviävään nautakarjan tautiin.

Martin-isä ja Michael.

Michael. Mikäs lautta se siellä taustalla lähestyykään?

Smurffit on täällä taas! Siniset ystävämme olivat ehtineet pitkän taipaleen aikana nauttia jo huomattavan määrän smurffilimsaa. Lautta ajoi karille, eikä sitä ollut kiirus siitä irrottaa. Toisaalta, huojuvaisista irrotusyrityksistä ei liiemmin hyötyä olisi ollutkaan.
Heitetäänkö ankkuri pohjaan?

Vipinää kinttuihin tuli vasta, kun pinokkio ystävineen ajoi ohi. Sen siitä saa, kun pitää liian pitkän juomatauon.

Seuraavana katselupaikkaamme lähestyi ihka oikea Lego-lohikärmes!

Lautta linnoituksineen ja linnoituksen vartioineen lipui vauhdikkaasti ja sulavasti ohi.

Kaikki eivät olleet panostaneet ajopeleihinsä ihan yhtä paljon.

Lisää smurffeja... Toistaiseksi vielä seilauskunnossa.

Myös Sveitsin kansallissuklaa Toblerone oli hyvin edustettuna. Parin tunnin aikana näimme ainakin kolme jättimäistä suklaapatukkaa virrassa.

Jotkut haaveilivat ilmeisesti vielä kuumemimmista keleistä.

50-vuotiaat smurffit kilpailivat teema-ykkössijasta yhdessä 100-vuotiaitten Legojen kanssa.

Ja nyt siellä se menee!! Odotettu lehmänlantaenergialautta!
Keskellä sinisessä t-paidassa renki Lukas.

Alpit ja formula ja makkaran paisto yhdistettynä. Myös tällä mökkeröllä oli suuria vaikeuksia vedenalaisten kivien kanssa.

Lego-ukot tulee!!

Jokos lähdettäisiin? Odotetaan nyt vielä tuo lautta tuolta.

Johannes.

Armvillen ylikansalliset yhtiöt jäivät karille ja joutuivat päästämään Lego-palikat ohitseen. Taisi olla mainoskikka moinen pysähtyminen. ...ja lapsille ois nyt tarjolla ilmapalloja...

Sitten olikin jo aika Martinin mennä lypsylle, sillä renkipojalla oli vapaapäivä lauttakisan johdosta.

Thurgau-lehmiä.

Navetta.

Margrith esitteli minulle paikkoja, jonka jälkeen lähdimme kävelylle läheiselle nyppylälle.

Maisemia. Suurin huippu on ensimmäinen alppi täältä käsin eli Säntis.

Kotona lapset paneutuivat matematiikan ja saksan kieliopin saloihin. Onneksi saksa ei ole äidinkieleni, sen verran vaativalta kuulosti.
Charlotte.

Michael ja Johannes.

Sveitsi-Zürich-Sirja

Jalkapallojunapassia hyödyntäen pyyhälsin vielä illalla samalla leimalla takaisin Zürichiin, jossa Sirja oli vastassa. Eipä tässä vaiheessa minä junailun väsyttämänä tai Sirja opiskelujen uuvuttamana oikein muuta enää jaksanut kuin iltapalaa masuun ja nukkumaan. Perjantaiaamuna Sirja lähti aamupäiväksi kouluun. Puolen päivän aikoihin kuitenkin luennot loppuivat ja eikun tutustumaan Zürichiin.

Ensiksi oikeustieteellisen kirjastoon, jonka näimme Saulin kanssa jo edellisellä reissullamme. Hieno se oli vieläkin, mutta kuvia ei saannut vieläkään. Sitten kohti keskustaa, josta löytyi Place de Finlande.


Seuraavaksi suunnistimme kohti uutta ostoskeskusta. Aluksi tuli otettua tosin väärä suunta pariin otteeseen, ennen kuin löysimme perille. Hauskinta kompleksissa olivat nämä istuimet.

----------------------------

Lauantai alkoi opiskelulla isäntäväen taholta. Sain otettua isännistä kuvan, vaikka hiukset ovatkin vielä laittamatta.

Yves lähti näyttämään minulle lähistön minergia-rakennusta. Valitettavasti lauantaina emme päässeet sisään, mutta auringonsuoja-sieppaussysteemi näytti komealta.

Hiukset ojennuksessa.

Sirja lähti käyttämään minua eläintarhassa. Ensimmäinen huvitus siellä oli tämä lasten leikkipaikka. Olisi tehnyt mieli kovasti kokeilla, mutta koska paikka oli jo täysin vallattu, päätin tyytyä dokumentoimaan.

Liukumäki tahi toukka.

Sudenkorentojousikiikkuistuin.

Jättiläishämähäkin valtakunta!
Muurahainen etualalla kuljettaa väsyneitä vanhempia.

Olisi pitännyt vanhempien olla valppaampana. Tytär kiipeää täyttä vauhtia hämähäkin seittipalloon. Mennyttä kalua raukka.

Jahas. Mikäs tämä on? Kullanhuuhdontaako?

Ei sentään. Tuhatjalkaisen ruuansulatushan se siinä vain toimii. Mikä voisikaan olla hauskempaa kuin lillutella vatsahapoilla?

No kenties auttaa sulamaton tavara kohti paksusuolea.

Tai seurata kun tuhatjalkainen pissii.

Tai istua kakkaläjässä ja tehdä kakkakakkusia....

Näin ruokitaan tuhatjalkaista. Slurps!

Ei muuta kuin lisää vettä! Sillä on vieläkin jano. Ei oo ihme vaikka sitä pissattaa niin kovasti, kun koko ajan juotetaan. Taustalla jättiläishämähäkki valmistautuu hyökkäämään pahaa aavistamattomien lapsukaisten kimppuun.

Ampianen valmiina kiidättämään tyttösen pesäänsä.

Mato vaiko lapamato?

Lopulta pääsimme varsinaiseen kohteeseemme, joka oli valtaisa halli täynnä viidakkoa! Ei muuta kuin elukoita bongaamaan! Ensimmäisenä kameralle esiintyi tämä pitkänokka.

Minä näin vain linnut, mutta Sirjan harjaantunut silmä erotti myös neljä jättiläiskilpikonnaa.

Viidakon musta kukkanen.

Ankkojako?

Ruoho hävisi hitaammankin kameramiehen tallennuskapasiteetin vaatimalla vauhdilla. Viidakon ainoat kuvattavat, jotka oikeasti pysyivät paikallaan.

Sorsa.

Toinen sorsa.

Pienempi kilppari.

Lintu.

Viidakon valkea kukkanen.

Kameleontti. Tämä veijari oli myös harvinaisen kiitollinen kuvattava. Tai oikeastaan näitä herroja oli kaksi. Sirja näki myöhemmin vielä ruskeaan pukeutuneen tyttösen, mutta turistilaumat peittivät hänet kameran ulottumattomiin.

Huomatkaa veikeät kourat.

Ja nyt se show sitten alkaa. Synnynnäinen nuorallatanssija. Tosin liikkeiden hitaus vaatii yleisöltä pientä kärsivällisyyttä.

Ehdoton suosikkini. Sulavaa, eikö totta?

Naapuripuusta löytyi vikkelempi lisko.

Polulle asteli vielä yksi veijari, joka oli kaikkein nopein. Mutta pysähtyi sittenkin. Hetkeksi. Täten viidakon liskoista jäi näkemättä vain lättähäntälisko. Ensi kerralla sitten.

Kuinka monta lentävää koiraa näet tässä kuvassa?

Sainpas sen lennosta!

Punaiset koiraslinnut erottuivat viidakosta kauas. Nopealiikkeisinä saivat kuvaajan kuitenkin kuluttamaan filmiä rullan jos toisenkin. Onneksi on digikamera. Niin monta hutia tuli.


Tästä kuvasta saa vähän esimakua eläinten etsintään. Kuvassa on ainakin kaksi lintua. Etsi.

Apina! Tai siis Vari.

Siellä se menee!

Ja toinen. Höh, en ehtinyt taaskaan.

Kolmas! Nyt sain sen!

Neljäs! Tämä kaveri tykkää oikein poseerata. Satuimme ruokinta-aikaan, joten saimme ihastella neljän otuksen toimintaa hieman pidemmän ajan.

Kyyhkyspari vietti soidinmenojaan.

Tomaattisammakko!!! No tämä kaveri löytyi hieman pienemmästä terraariosta hallin toisesta päädystä. Mutta vaikea se oli löytää sieltä 2x2x2 m3 laatikostakaan, ei siis ihme, ettei moisia vaakkuja viidakossa näy, vaikka niitä siellä pitäisi olla.

Etsi tästä sammakon ruoka.

Kärmes.

Kaloja ja koralleja
.

Sitten takaisin viidakkoon. Joku kanalintuinen.

Pinkkeja viidakon marjoja.

Töyhtölintu.

Sorsia.

Valkoinen haikara.

Kaksi vesilintua.

Vielä yksi kilppari.

Viidakossa vierähti aikaa sen verran, että olikin jo aika juosta kohti bussia, jotta ehtisin junaan ja illaksi Mattwiliin. Kiitokset Sirjalle majoituksesta ja opastuksesta.