"Keilaus"

Paikallinen ESN järjesti keilaustapahtuman vaihtareille. Pitihän se käydä katsastamassa, kun kerran mahdollisuus oli. Ihan oikeaa keilausta tuo ei tainnut olla, mutta eipä se menoa liiemmin haitannut. Paikka oli tosin PIENI. Niin kuin ilmeisesti kaikki ESN-tapahtumat paikat Grazissa. Suuri osallistujajoukko ei alkuunkaan mahtunut sisään, joten puolen tunnin ihmettelyn jälkeen olikin suurin osa jo poistunut paikalta muihin bileisiin. Keilaus saattoi alkaa.



Kotimatkalla kuljimme Hauptplatzin läpi. Kaupungintalo oli muuntunut jättimäiseksi joulukalenteriksi. Luukkuja ei vielä kuitenkaan oltu avattu, sillä joulukuu on vasta huomenna.

Thanksgiving day

Vietin elämäni ensimmäistä kiitospäivää. Opiskelija-asuntolamme jenkki-edustus järjesti kiitospäivällisen kellarin TV-Raumiin, jossa ei nimestä huolimatta ole televisiota. Huone toimii varattaessa asuntolan virallisena juhlahuoneistona, josta pöytien ja tuolien lisäksi löytyy keittiö, jonka varustus koostuu hurjasta määrästä tyhjiä kaappeja ja tiskialtaasta. Ei siis kokkausmahdollisuutta. Pojot arkkitehdille.



Amerikkalaisvarustuksemme ahkeroivat uutterasti koko viikonlopun ja loihtivat meille keittiöidemme puutteellisuudesta huolimatta perinteisen kiitospäivällisen kalkkunoineen kaikkineen. Meidän mikro-grilli-uuneihin kalkkunat eivät kuitenkaan mahtuneet, mutta jotenkin kokkimme olivat onnistuneet vuokraamaan erään ravintolan uunin, jossa sitten oli ruokaa paistettu.



Maittavaa oli. Omenapiiraat toivat mieleen Mummo-Ankan. Pettymyksekseni täytyi todeta, että Hansun lempipiiraat, eivät vedä vertoja suomalaiselle versiolle. Hyvältä ne silti maistuivat.

Workshoppi 2

Ilmoittauduin intensiiviworkshoppiin itävaltalaisten kavereiden toivossa, sillä kurssin kuvauksessa puhuttiin ryhmätöistä. Kurssi oli tarkoitettu 2. vuosikurssilaisille, joten odotin suht helppoa projektia kohtuullisella työmäärällä. Mutta kuinka kävikään....



Pääsin jonnekin aikuisten lastentarhaan. Opiskelun voi mielellään olla hauskaa ja rentoa ja helppoakin, mutta rajansa kaikella: tekemisen puutteeseen tylsistymistä ei saisi esiintyä. Piirsimme koko viikon skissejä skissikirjaan omassa ylhäisessä yksinäisyydessämme kurssin vetäjän pölöttäessä taustalla lakkaamatta. Hän hoki useaan otteeseen, ettei ole mikään oikea opettaja, ja sen kyllä huomasi. Sääliksi kävi noita itävaltalaisia, joiden olisi suonnut oppivan edes jotain. Itse olin tyytyväinen helppoihin ovareihin. Saatoin osallistua kaikille normaaleille kursseilleni esteettä. Lisäksi kun parin tunnin workshopissa istumisen jälkeen alkoi tylsistys käydä ylitse pääsemättömäksi, voin hyvillä mielillä karata kotiin. Kävinkin paikalla loppuviikosta enää syömässä ja oluella.

Kokkaamisen proffamme osasi. Kuvassa makkarat grillillä.

Viikon uurastuksen tuloksena suorastaan huikaisevia skissejä... =)

Madame Butterfly

Kaikkien yllätykseksi päivityksiä blogiin sen kuin satelee. Kiina-päivityksiä saapi kuitenkin vielä odotella.

Kävimme tänään oopperassa espanjalaisen Izaskun, irlantilaisen Dervlan ja skotti Dianan kanssa. Oli niin mahtava kokemus, että piti heti kirjoittaa. Kuvassa minä ja Diana. Ooppera Madame Butterfly oli varsin korvia hivelevä kokemus, mutta ensi-illasta huolimatta suurin ihmetyksen aihe oli tietenkin komea Ooppera-talo. Lisäksi neljännellä yläparvella eturivissä istuminen oli aluksi viedä huomion kokonaan pois musiikista, sillä sen verran päätä huimasi noissa korkeuksissa ja noilla kaidekorkeuksilla. Onneksi ihmeteltävää riitti niin runsaasti, ettei korkeutta ehtinyt kovin kauaa murehtia.



Mikäli olisi alkanut Butterflyn soolo kyllästyttämään liika olisi voinut kotoisten pallojen sijasta laskea vaikkapa koristefiguurejen varpaita tai kullattuja lehtiä...


Orkesteri lähtökuopissaan...


Tein tässä eräänä iltana muuten lättyjä. Söimme niitä sitten yhdessä kämppikseni Erikan kanssa. Hillolla ja jätskillä...



.. tai italialaiseen makuun sopi kuulemma paremmin letun väliin salami ja brie. Nam?!