Joululoma

Tulin Suomeen toiveissa talvitakin käyttö ja oikeasti luminen maisema. Siis talvi. Turha toivo. Oli lämpimämpää ja vähälumisempaa kuin tuolla etelän Alppimaassa. Yllätyksekseni ei paljon pimeämpää. Grazissa kun pimeä tulee nopeasti, mutta Suomessa valoa riittää vielä pari tuntia auringon laskun jälkeenkin.

Jouluinen jokimaisema.

Jäätä sentään riitti. Auringon kajo ja

kuutamo samaan aikaan. Eipä etelän ihmiset uskois.



Väpä Risunevalla. Tänään oli myös pakkasta ja kuuraa. Kuvassa muuten vuoden pimein päivä. Aurinko laski vartin yli kaksi, ja pimeää oli neljän pakkeilla. Vrt. Graz: Aurinko laskee neljältä ja pimeää on puoli viideltä.


Aatonaattona käytiin Sakarin ja Sinikan mökillä saunomassa. Pimeydestä ja jalustan puutteesta huolimatta jonkin moiset kuvat sai otettua.



Pietarsaaressa käytiin katsomassa Arttua, Inkaa, Viliä ja Pinjaa. Kaikki oli kasvaneet taas ihan mahottomasti. Etenkin Arttu.

Arttu, Inka ja Pinja.

Vili, Arttu, Inka, Pinja ja etualan pojan nimeä en muista.

Talvi tuli, lopulta!

Vajaa viikko ennen lähtöä alkoi sataa lunta. Jollei sitä muutoin huomannut, niin vähintään espanjalaisten kiljahduksista. Etelänmaalaiset alkoivat saada kummia "It's snowing! It's snowing!" -kohtauksia. Kiljumisen lisäksi niihin kuului juoksemista ympäri taloa sekä talon sisä- että ulkopuolella, jatkuvaa ikkunoiden avaamista ja naapureiden raahaamista väkisten ulos lunta ihmettelemään. Kuvassa "kotikatuni" iki-ihanassa loskapeitteessä.


Tässä puolestaan arkkitehtiosaston takpiha. Näkymä on jo suorastaan talvinen. Ehkä yksi aste pakkastakin.

Joulumieli alkoi kohota viimeistään tämmöisillä sisäpihoilla. Kuusi, lunta ja pimeää.

Glühwein-kojun ohi kulkiessani törmäsin suomalaisvaihtareiden parveen. Joukolla joulumieltä kohottamassa ennen kotiin lähtöä.

Holzverarbeitung

Hauskin kurssi tähän mennessä. Teimme puukäsitöitä, joiden tekemisessä saimme käyttää ainoastaan käsityökaluja. Lisäksi kurssin teki hauskaksi ruotsalainen puuseppä, jonka pohjoismainen mielenlaatu opetustehtävissä toi vaihtelua itävaltalaiseen käytäntöön.

Tässä kurssimme.

Ja tämmöistä tuli aikaiseksi.

Kulho omenasta.

Rasia pähkinästä ja vaahterasta.

Jos aikaa jäi, sai tehdä omia projekteja. Tässä valmistuu puinen kaulakoru pukin pakettiin. Erityisesti kantajansa muotoja ajatellen suunniteltu. Harmillista kyllä kaunis kaksivärinen puu, josta koru oli tehty, halkesi viimeisenä päivänä kahtia. Ei muuta kuin liimapullo kouraan ja korjaamaan.

Joulumarkkinat

Joulun lähestyessä myös Graziin alkoi kohota jos jonkinmoisia joulukojuja. Tarjolla oli kaikkea mahdollista toteemipaaluista afrikkalaisiin posliinitiikereihin ja disneyn kultaenkeleihin. Kojut itsessään ovat varsin sympaattisia ja ihmishälinä niiden ympärillä varsinkin sunnuntaisin suorastaan luotaan työntävää.


Mutta voi sieltä kojuista jotain hyvääkin löytyä. Tämä täti nautti vohvelista. Suurin osa ihmisistä parveili yllättäen Glühwein-kojujen ympärillä. Muista herkuista mainittakoon suklaahedelmät ja erilaiset rinkelit.


Tästä kojusta löytyi jättiläisrinkeleitä. Makuvaihtoehtoina mm. omena, suklaa, suolattu, munkki, vanilja ja paikallinen suosikki Mozart - ilmeisesti Mozartin kuulien makuinen rinkeli.


Torilla oli myöskin karuselli, jonka pyörähdyksistä pääsi nauttimaan kahden euron hintaan.

Paikallisen pääkävelykadun jouluvalot.

Tulipas sitten ikuistettua paikallinen kellopelikin. Henkkoht en ymmärrä niiden suosiota turistien keskuudessa.

Eräänä tiistai-iltana oli erasmus vaihdokit kutsuttu Glühweineilemaan suurimpaan Glühweinitelttaan mitä kaupungista löytyi. Ja hauskaa oli sulkemisaikaan klo 22.00 asti. Huomaa, että tilaisuuteen oli kutsuttu virallisesti klo. 20.00 eteen päin. Jopa täydet olutteltat sulkevat ovensa täällä aikaisten.

Minä ja kämppikseni Erika.

Muita vaihtareita.

Uudestaan Mitterbachiin

Epätoivoinen vaihtarijoukkomme päätti välikritiikin jälkeen läheteä vielä kerran katsastamaan Mitterbachin maisemat. Kurssin varsinaisella excullakun kukaan meistä ei tiennyt, mitä varten oikeastaan olimme siellä eikä myöskään, että missä olimme. Kuvassa Synnove (Norja) ja Karlos (Portugali) Mariazellin keskustassa. Matka taittui tällä kertaa postiauton sijasta junalla, bussilla ja bussilla. Mariazellissä odotimme taasen jatkoyhteyttä. Tällä kertaa oli kamerat mukana, joten maisemat tallentuivat muistikorteille. Idyllinen pikkukaupunki pyhiinvaelluskirkkoineen ja hevoskärryineen!!?!?!? . Turistikylä vailla vertaa siis. Turistit katolisia kirkon katsastajia. Eli krääsää ja krusifiksiä kirkon ympäriltä löytyy vaikka ja kuinka.



Tässäpä kuvassa siis perinteisten krääsäkojujen lisäksi suuruudessaan ja kaameudessaan voittamaton muovikynttiläkranssi. Torin joulukoristus nro 1.

Mittebachiin päästyämme Karlos lähti laskemaan Gemainde Alpelle ja minä ja Synnove tutustuttiin kylän keskustaan ja Kansallispuiston laidalla olevaan tekojärveen. Kunkin siis tahoillamme tutustuimme suunnittelualueeseen.

Mitterbachin kyläaukiota reunustaa kerrassaan viehättävä vanha nahkatehdas. Rakennus on aika huonossa kunnossa, mutta siihen saisi vaikka ja mitä. Tässä kohti mainittakoon, että tuossa noin 600 hengen kylässä on kaksi valtavaa kivikirkkoa. Nämä eivät kuitenkaan ole pyhiinvaeltajien suosiossa. Toinen niistä on lisäksi luterilainen. Maininta siksi, että kirkkoja ja pankkeja tässä maassa riittä ihan joka kadunkulmalle.



Ohitimme myös pienen sahan. Päätimme, että ei meidän oikeastaan edes tarvitse suunnitella mitään, sillä saimme valmiit perspektiivikuvat ihan tuostanoin vain.

Lopulta pääsimme myös järven rantaan. Tällä kertaa kävelimme parisataa metriä eri suuntaan kuin edellisellä kerralla ja oih, mikä näkymä eteemme avautui. Jos olisimme tämän viimeksikin nähneet olisimme tienneet missä olimme. Samalla silmäyksellä edessämme sekä järvi, kanjoni, Gemeinde Alpe että kylä. Kylläpä tuli valaistunut olo. Ja vain parisataa metriä tietä toiseen suuntaan...
Vas. Gemeinde Alpe, oik. kanjonin vuori, suoraan edessä lumivallin takan järvi ja takana kylä.

Minä ja Synnove Alpenrose Brückellä. Riippusilta tekojärven yli siis.

Kaksi tonttua. Emme millään kyllä ymmärrä näitäkään muovisia joulupukkeja, jotka tikkaita pitkin kiipeävät kohti ikkunaa tai parveketta. Niitä löytyy Mitterbachin lisäksi mm. Grazin keskustasta. Tänään koulumatkalla ohitin kolmen pukin letkan, jotka kaikki pyrkivät sisään samasta ikkunasta. Kai niillä on joku merkitys sitten.