Blogi päivittyy, joskin hitaasti.
Kielikurssi on kohta kokonaan takana, mutta se ei kyllä tarkoita sitä, että saksa sujuisi. Opinnot alkavat viikon päästä, eli eiköhän se siitä sitten, kun on pakko tulla saksalla toimeen. Vaihtarien kesken kieli vaihtuu niin helposti englanniksi.
Viikko sitten juhlittiin täällä Grazissa paikallisesti jonkin sortin perinnejuhlaa. Puolet kadulla kävelevistä ihmistä oli pukeutunut kansallispukuihin. Elikkäs nahkahousuihin tai puhvihihahamoseen, tai johonkin sinne päin viittaavaan. Kadut olivat täynnä ihmisiä ja perinneruokakojuja ja laulu- ja tanssiesityksiä. Liittäisin tähän kuvan, mutta kun tuon kameran kanssa on ollut ongelmia.
Tänään kävimme tarkastamassa kunsthausin, eli modernin taiteen museon. Täytyy myöntää, että pidän siitä enemmän ulkoa päin kuin sisältä. Niin kuin slovenialainen ystäväni totesi: Haluaisin kovasti ymmärtää, mitä nämä teokset yrittävät viestiä, mutta en vain ymmärrä. Yksi teos jäi kuitenkin mieleen. Se oli ikään kuin ruskeasta pahvista koottu vinksahtanut talopino. Talot oli noin koirankopin kokoisia. Meitä kiellettiin koskemasta teokseen, mutta hetken päästä yksi pikku poika juoksi jostain koirankopista sisään ja ryntäili ympäri rakennelmaa. Pojan isä ja näyttely-täti perässään. Teos sai heti paljon enemmän jännittävyyttä ja muuttui varsin mielenkiintoiseksi seurata. Poika onnistui pakoilemaan kiinniottajiaan yllättävän kauan.
Teknillisen yliopiston päärakennus, ilmeisesti myös paikallinen arkkariosasto...
